Arjen yksinäiset on yritys valottaa omaa puhdasta sisintämme ja kurkottaa ulos vangitsevien rooliemme varjoista. Esitys liikkuu niillä rajapinnoilla, joissa lähellemme astuu ”joku toinen”. Se kysyy mitä kaikkea meihin onkaan sisäänrakennettu ja mistä olemme oppineet kaiken minkä luulemme tietävämme. Esitys on myös kunnianosoitus olennaisimmalle osalle itseämme – omalle rehelliselle sisimmällemme. Sen tarkoitus on manifestoida kaikki kompastelijat pimeydestä valoon. Esityksen ensimmäinen puoliaika on rakenteeltaan fragmentaarinen ja toinen puoliaika esittelee Ossianin - keski-ikäisen, valkoisen, kriisiin joutuneen heteromiehen.

Kaikki esityksessä nähtävä materiaali on kerätty ja koottu työpajamuotoisella, demokraattisella työskentelytavalla. Esitysmateriaali on tekijöilleen hyvin henkilökohtainen.